Harmi vain että mie en vielä päässy mutta kauan palvelleet suunnistuskenkäni pääsivät kauon ansaituille eläkepäiville.Seura kaverini tämän kuultuaan totesi jotenkin näin"olekko sie vihdoin päättäny ostaa uuet kengät".Siihen mie vastasin että löysin vanhemmat(ehjemmät)...
Roskiin en toki kenkiä heittänyt ko eihän sitä koskaan tiä koska tarvii hyviä suunnistuskenkiä...
Viime vuonna pystyin tekemään positiivisen kausi yhteen vedon miksen tänäkin vuonna....
Parhaat ensin eli tälläinen ... pojat näytti että pystyvät hyviin suorituksiin ilman minuakin...en halua väittää että olisin ollut parempi kuin kukaan kyseisestä kolmikosta...Enkä väitä...Heikki oli kolmikosta lähimpänä omaa tasoaan(mutta silti kaukana) ja rohkein eli reitti löytyy härvelistä...Odotan innolla koska kyseinen kolmikko pääsee omalle tasolleen...(toivottavasti ensi vuonna)
Tässäpä juttu josta olen oikeastaan vieläkin iloisempi...Joskus vielä nuori kolmikko pääsee omalle tasolleen...(toivottavasti mahdollisimman pian)
Kolmantena asiana tänäkin kesänä oli hauskaa suunnistaa...
Jumbona: hisu- painostuksesta huolimatta juoksu kunto kasvoi räjähdys omaisesti(heh he)(harmi)...
Vaikka kauteen mahtui monia ei niin iloisia hetkiä en aijo silti luovuttaa(ellen kuole,Halvaannu kunnolla)
Välttämättä ei niin positiivista tekstiä tullee viimeistään huhtukuussa. Nyt oli kuitenkin posiitiivisen tekstin paikka...
Terveisin Aavikon pelästyttävä kangistus....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti